Varmistaaksesi parhaan löylynautinnon kiuaskivistä, tutustu ohjekeskuksemme kattavaan sisältöön. Löydät tärkeää tietoa oikeiden kiuaskivien valinnasta sekä oikeaoppisesta ladonnasta. Aloita matka nautintoon!
Kiuaskivien valinta
Lataa kiuaskivien valintaopas pdf-muotoisena tiedostona
Kiuaskivet ladotaan vastusten väliin asettamalla ne harvaan. Liian tiiviiksi täytetty kivitila aiheuttaa vastusten ylikuumenemista sekä hidastaa saunan ja kivien lämpenemistä. Harvan ladonnan saa aikaan parhaiten käyttämällä pohjalla karkeaa kiveä ja pinnassa pienempää kiveä. Pintakivet asetellaan siten, että vastukset peittyvät.
Sähkökiukaassa on hyvä tarkistaa termostaatin asento, jotta se ei ole liian isolla. Parilla saunomiskerralla asento löytyy jokaiselle sopivaksi.
Kiuaskivet ladotaan käyttämällä harvaa kiveystä. Isot kivet valikoidaan kiukaan pohjalle ja pienet kiukaan pinnalle. Kivet asetetaan lieväksi kummuksi. Käyttämällä harvaa kiveystä sauna ja kivet lämpenevät huomattavasti nopeammin ja saat aina parhaat löylyt.
Menetelmä 1Pinnalle asennetaan noin 1/3 pyöreitä oliviinidiabaasi-kiviä ja pohjalle perinteisiä kiviä. Löylynheittovesi valuu sileiden pintakivien välistä suuren höyrystymispinata-alan omaaville alakiville.
Menetelmä 2Koko kivitila täytetään pyöreillä kivillä. Näin löyly tulee kaikilta kiviltä, jolloin saadaan varmasti tarpeeksi pehmeät löylyt. Kivitilan tilavuuden tulee olla väh. 20 kg, jotta vesi ei valu kivien välistä.
Haluttaessa kosteat ja pehmeät löylyt on säädettävä kiukaan termostaatti sopivaan asentoon. Termostaatin ollessa liian kuumalla saunailman happipitoisuus vähenee ja ilman lämpö nousee liian korkeaksi. Seurauksena löyly tuntuu liian kuumalta ja kuivalta.
Myös huonokuntoisilla kivillä, joissa lämmönvarauskyky ja lämmönjohtavuus on heikko, joudutaan saunaa lämmittämään liikaa, jolloin saunailma kuivuu ja kiuas kärsii.
Kiukaassa olevalla kivimäärällä on myös suuri merkitys löylyn pehmeyteen. Esimerkiksi sähkökiukaassa voit auttaa löylyn pehmeyteen lisäämällä kiukaan pintaan lisäkerroksen kiviä, jolloin päällimmäiset kivet eivät kuumene liian kuumiksi ja varsinainen löyly tulee alemmilta kiviltä. On kuitenkin oltava tarkkana, että kiukaassa pääsee ilma kiertämään riittävästi, jolloin vastukset eivät kuumennu liikaa.
Esimerkiksi oliviinidiabaasin hyvä lämmönjohtavuus ja lämmönvarauskyky edesauttavat saunakivien nopeaa lämpenemistä, jolloin hyvät löylyt saadaan jo hyvin alhaisessa saunan lämpötilassa. Tällöin säästyy suuri määrä energiaa, kiukaan ikä pidentyy sekä saadaan hyvin pehmeät ja kosteat löylyt. Katso pehmeän löylyn menetelmä.
Satakunnan oliviinidiabaasi
Satakunnan oliviinidiabaasi on Etelä-Suomen prekambrisen kallioperän nuorin kivilaji. Se on iältään vain 1250-1270 miljoonaa vuotta. Oliviinidiabaasia on Satakunnassa runsaasti rapakivi- ja hiekkakivialueilla. Siellä diabaasit esiintyvät pitkinä, kapeina juonina ja laajoina, lähes vaaka-asentoisina kerrosjuonina. Kerrosjuonilla on arveltu olevan paksuutta keskimäärin 40- 80 m. Oliviinidiabaaseille, kuten diabaaseille yleisestikin, on luonteenomaista rakenne, jossa pitkät plagioklaasisälöt ovat kiteytyneet ristikkäin tummien mineraalien täyttäessä niiden välitiloja. Tämä ns. ofiittinen rakenne on usein nähtävissä jo paljain silmin, mutta erityisen hyvin se näkyy mikroskoopin avulla. Ofiittinen (ristikkäinen) rakenne tekee kivestä erittäin kestävän.
Kivi on rapautumattomalta pinnaltaan harmaa, keskirakeinen ja hyvin tasalaatuinen. Oliviinidiabaasin päämineraaleja ovat oliviini ja plagioklaasi. Kivessä on myös pyrokseenia, biotiittia, apatiittia, karbonaattia ja malmimineraaleja. Sulfidimineraalien määrä on niin vähäinen, ettei haitallista rikkiä vapaudu kivestä. Asbestia ei kivessä esiinny. Koostumuksensa ja rakenteensa perusteella kivi soveltuu erinomaisesti kiuaskiveksi.
Satakunnan oliviinidiabaasi kiuaskivenä
Oliviinidiabaasi sopii erinomaisesti kiuaskiveksi: - ominaispaino on erinomainen - kestää erinomaisesti voimakkaita lämmönvaihteluita juuri ofiittisen rakenteensa ansiosta - erinomainen lämmönvarauskyky - erinomainen lämmönjohtavuus - ei sisällä haitallisia aineosia.
Mikroskooppinen tutkimus
Hieestä tehdyn pistelaskun (500 pistettä) perusteella kiven mineraalikoostumus on seuraava:
Mineraalikoostumuksen ja ofiittisen rakenteen perusteella kyseessä on oliviinidiabaasi.
Intermediäärinen vulkaniitti
Kiuaskivenä käytettävä Riitialan intermediäärinen vulkaniitti on pienirakeista ja tummanharmaata. Märkänä kivi muuttuu täysin mustaksi. Kivilajeista väriltään yksi tummimmista. Kivi on alkuperältään vulkaaninen kivi ja noin 2000 miljoonaa vuotta vanha. Kemiallinen koostumus on intermediäärinen. Kivi on homogeenista ja suuntautumatonta. Rakenne on kestävä ja erittäin kova.
Prismamaiset plagioklaasirakeet ovat usein kidemuotoisia. Usein erottuu selvästi niihin kiteytymisen aikana syntynyt vyöhykkeellisyys. Vähäistä muuttumista serisiitiksi on tapahtunut. Kivessä on alun perin ollut myös pyrokseenihajarakeita, jotka ovat kuitenkin muuttuneet täysin sarvivälkkeeksi ja biotiitiksi. Rakeiden koko on 1-2 mm. Pyrokseenin määrä on ollut selvästi plagioklaasia vähäisempi. Lisäksi perusmassassa on sarvivälkettä, pienisuomuista kloriittia ja biotiittia, opaakkeja ja satunnaisesti zirkonia ja apatiittia. Sulfidimineraalien määrä on niin vähäinen, ettei haitallista rikkiä vapaudu kivestä. Asbestia ei kivessä esiinny. Koostumuksensa ja rakenteensa perusteella kivi soveltuu hyvin kiuaskiveksi.
Vulkaniitti kiuaskivenä
Vulkaniitti sopii erinomaisesti kiuaskiveksi:
